Hellou!

Olen juuri teini-iän ohittanut pirteä ja energinen neiti. On vain yksi ongelma: Olen tapahtuma-altis. Läheiseni ihmettelevät, Äiti syyttää huolimattomuudesta ja poikaystävä pyörittelee silmiään. Tämä blogi siis kertoo elämästäni tosielämän Aku Ankkana.
 
 Toissa päivänä töissä kannoin painavaa haudetta. Yht' äkkiä hauteen kansi rämähti auki ja sormeni jäi väliin. Kannen reuna oli terävä ja se viilsi syvän haavan sormeeni. Laskin kylmän rauhallisena hauteen maahan ja sormeani tuijottaen astelin takahuoneeseen. Siellä huomasin sormeni vuotavan verta ja lyyhistyin kyykkyyn. Työkaverini tuli onneksi sitomaan haavan. Itseäni alkaa pyörryttämään, kun näen verta. Onni onnettomuudessa oli tällä kertaa se, että työvuoroni olisi loppunut 10 minuutin päästä ja sen jälkeen minulla oli kaksi vapaapäivää. 

Sormeni on nyt kunnossa. Tällä kertaa arvelen, että syy oli kuin olikin huolimattomuudessa. Opin kyllä läksyni tällä kertaa.

Tänään aamulla, kun heräsin, laahustin keittiöön. Katsoin ikkunasta ulos ja... Lunta! Hymy huulilla katselin ikkunasta maisemaa utuisin silmin ja haaveilin joulusta. Rakastan jouluruokia erityisesti lanttulaatikkoa ja kinkkua. Tänä kesänä olen tehnyt jouluruokaa ainakin kolmeen kertaan. Joululahjaksi toivoisin alpakkalangasta tehdyt sukat.

Ilta-päivällä lähdin koirien kanssa pitkälle lenkille. Olimme juuri kävelemässä (liukastelemassa) alamäkeä eteenpäin, kun toinen koirani näki mäen yläpäähän ilmestyneen labradorinnoutajan. Koirani lähti hirveällä innolla samalla haukkuen juoksemaan vierasta koiraa kohti. Hihnan pituus loppui kuitenkin kesken ja nykäisyn voimasta lensin kumoon. Pipo silmillä huusin koiraani ja kohta se ilmestyikin nuuhkimaan naamaani hämmästyneen näköisenä. Niinpä niin...

Kotiin päästyäni käperryin sohvalle viltin alle upouudet alpakkalangasta tehdyt (Äidin tekemät) tossut jalassa. Nämä ovat todella lämpimät. Kohta nukkumaan ja aamulla pirteänä toisen koiran kanssa agility-harjoituksiin. Huomista odotellessa smiley